vk 4, tarina onnen tavoittelusta

#onnellisuus #rauha #auttaminen #kertomus

OHJAAJA LUKEE:

Tiesitkö, että onnellisuutta on tutkittu paljon? Onnellisuudesta tiedetään, että siihen vaikuttavat geenit, elinympäristö ja omat valinnat. Tänään luen vanhan kertomuksen onnen tavoittelusta. Se kertoo veljeksistä, jotka kuulivat korkean vuoren päällä asuvasta hengestä, joka kuulemma tietää kuinka tullaan onnelliseksi. Veljekset lähtivät joutuin matkaan, koska heillä oli paljon surua. Heillä ei oikein ollut ystäviä ja rahastakin oli ainainen huoli. Toinen veljistä oli nopea ja halusi juosta, mutta toinen oli rauhallisempaa sorttia. Matkalla vuoren huipulle veljeksi vastaan tuli susi, joka voivotteli ja oli tuskaisen näköinen.

— Mihin olette matkalla? se kysyi.

— Menemme kysymään hengeltä kuinka tulemme onnellisiksi.

— Kysykää minunkin puolestani. Olen niin nälkäinen. En jaksa itse edes kiivetä enää vuorelle, voivotteli susi. Miehet lupasivat kysyä asiaa suden puolesta ja jatkoivat matkaa.

Hetken kuljettuaan he tulivat pienen mökin pihaan. Mökin kuistilla itki tyttö.

— Mihin olette matkalla? hän kysyi.

— Menemme kysymään hengeltä kuinka tulemme onnellisiksi.

— Kysykää minunkin puolestani. Olen niin yksinäinen. En voi itse lähteä mukaan, koska minun pitää huolehtia eläimistäni täällä, voivotteli nainen. Hänenkin puolesta luvattiin onnellisuuden reseptiä kysyä ja matka jatkui taas. Juuri ennen huipulle pääsemistä veljekset kuulivat voivotusta. Syy ääneen oli vanha tammi, joka näytti kärsivältä.

— Mihin olette matkalla? se kysyi.

— Menemme kysymään hengeltä kuinka tulemme onnellisiksi.

— Kysykää minunkin puolestani. Voin niin huonosti, kuin joku painaisi juuriani. menisin itse kyllä itse, jos voisin liikkua, voivotteli puu. Myös tammen toive luvattiin täyttää ja matka jatkui taas.

Vuoren huipulla veljeksiä vastassa oli henki.

— Kuinka voisimme tulla onnelliseksi, huusivat miehet jo kaukaa, kun huomasivat hengen.

— Palatkaa vain kotiin, niin onni odottaa teitä matkalla, vastasi henki. Miehet olivat jo unohtaa suden, naisen ja puun toiveet, mutta kääntyivät vielä henkeen päin kysymään.

— Sanokaa puulle, että pyytää jonkun kaivamaan juuriensa kohdalta. Neuvokaa tyttöä pyytämään ohikulkijat kahville ja käskekää suden syömään ensimmäinen vastaantulija, ohjeisti henki. Kiireesti veljekset lähtivät kohti kotia, jossa onni odottaisi. Nopeampi veljistä juoksi edellä ja hitaampi kulki perässä. Hetken päästä nopeampi miehistä pääsi puun kohdalle.

— No, mitä minun pitää tehdä? huusi puu nopeammalle veljistä.

— Pyydät vain jonkun kaivamaan juuriesi kohdalta, vastasi mies ja jatkoi juoksuaan rinnettä alas. Hetken päästä hitaampi veljistä tuli puun kohdalle.

— Voisitko kaivaa juurieni kohdalta, pyysi Tammi.

— No, eihän tässä kiire oli, vastasi mies. Tarttui puun runkoon nojaavaan lapioon ja kaivoi. Ihmetys oli suuri, kun pian lapio osui vanhaan arkkuun. Sen sisällä oli merirosvoaarre, joka oli piilotettu puun viereen kauan sitten. Mies otti arkun ja puu kiitti.

Tällä välin nopeampi veljistä oli ehtinyt pienelle tuvalle.

— No, mitä minun pitää tehdä, kysyi nainen.

— Pyydät vain ohikulkijoita kahville, vastasi mies ja jatkoi matkaansa. Hetken kuluttua pihaan saapui hitaampi veljeksistä vanhaa arkkua kantaen.

— Tulisitko kahville? pyysi nainen.

— No, eihän tässä niin kiire ole, vastasi mies ja jäi kahville. Heillä oli niin mukavaa yhdessä, että mies jäi asumaan pieneen tupaan ja rahastakaan heillä ei ollut huolta.

Nopeampi veljeksistä tuli suden luokse.

— No, mitä minun pitää tehdä, huusi susi jo kaukaa miehen nähdessään.

— Syöt vain ensimmäisen vastaantulijan huikkasi mies.